Juha Vainio
Juha Vainio
Juha Vainio
Juha Vainio
Juha Vainio
Juha Vainio
Juha Vainio
Juha Vainio
Juha Vainio
Juha Vainio
Juha Vainio
Mä lompakosta otan esiin kirjeen nuhruisen
On siinä Kalle Liljeroosin viesti viimeinen
Hän mulle tiedottaa, on tosi ihanaa
Näin matkalaukku rahaa täynnä kiertää maailmaa
Kun vuosikymmen sitten häipyi maasta Liljeroos
Niin poliisi ja verottaja kauan perään huus
Ja Kalle lähteissään, vain kirjeen jätti tään
Joka minut saa taas miettimään
Hei viiden vuoden päästä, me jälleen tavataan
Yhdeksältä siis kun kuopan ovet avataan
Hei viiden vuoden päästä, kun verot vanhat on
Kerron sulle hieman säästä Meksikon
Niin vuodet vieri, kuoppa vaihtoi tyylin hienompaan
Mut Kalle Liljeroos ei tullut vielä silloinkaan
Ja joku kertoi näin, tuo vanha ystäväin
On matkalaukun kanssa nähty Floridassa päin
Mä riemastuin, pian rikas Kalle palaa takaisin
Mut kеrtoja joi tuopin, sitten virkkoi loputkin
"Ei Kalle omista- ees matkalaukkua."
"Se on asеmalla kantaja"
Hei viiden vuoden päästä, me jälleen tavataan
Yhdeksältä siis kun kuopan ovet avataan
Hei viiden vuoden päästä, kun verot vanhat on
Kerron sulle hieman säästä Meksikon
Mä lompakkooni taitan jälleen kirjeen nuhruisen
On siinä mulla Liljeroosin viesti viimeinen
Se kertoo siitä vaan, ei onneen oikeaan
Laukullinen rahaa taida riittää alkuunkaan
Sen lisäks pitäis olla myös pääomaa henkistä
Vaan kun ei ole, pidän kiinni kuopan penkistä
Ja jos on vaikeaa, jo kohta helpottaa
Kun taas luen Kallen sanomaa
Hei viiden vuoden päästä, me jälleen tavataan
Yhdeksältä siis kun kuopan ovet avataan
Hei viiden vuoden päästä, kun verot vanhat on
Kerron sulle hieman säästä Meksikon
Hei viiden vuoden päästä, me jälleen tavataan
Yhdeksältä siis kun kuopan ovet avataan
Hei viiden vuoden päästä, kun verot vanhat on
Kerron sulle hieman säästä Meksikon