Vanhojapoikia viiksekkäitä

Saimaan saaressa pikkuinen torppa
Istuu portaillaan Nestori Miikkulainen
Huuliharppuaan soittaa ja norppa
Nousee pinnalle pärskähtäen

Aallon alla se suunnisti soittajan luo
Sille tuttua tutumpi on sävel tuo
Laulu kertoo näin mitä on yksin kuin jää
Hyvin hylje sen ymmärtää

Tanssittu koskaan ei Nestorin häitä
Maailma houkutti pois morsion
Vanhojapoikia viiksekkäitä
Mies sekä hylje kumpikin on

Saimaan saaressa pikkuinen torppa
Sinne elämäntoveri tahtonut ei
Yksin Nestori jäi, kuten norppa
Myös sen kumppanin kohtalo vei

Suuri Saimaa mut sata on hylkeitä vaan
Kohta jäljellä ei ehkä ainuttakaan
Huuliharppua soittelee Miikkulainen
Yksi ymmärtää kaipuun sen

Tanssittu koskaan ei Nestorin häitä
Maailma houkutti pois morsion
Vanhojapoikia viiksekkäitä
Mies sekä hylje kumpikin on

Saimaan saaressa pikkuinen torppa
Istuu portailla Nestori Miikkulainen
Lepokivellään iäkäs norppa
Katsoo ystävää ymmärtäen
Suuri Saimaa mut naista sen rannoilta vaan
Ei näin tuuliseen saareen saa asettumaan
Kuten norpan, on määrä mytös Miikkulaisen
Olla sukunsa viimeinen

(Tanssittu koskaan ei Nestorin häitä)
(Maailma houkutti pois morsion)
Vanhojapoikia viiksekkäitä
Mies sekä hylje kumpikin on