Juha Vainio
Juha Vainio
Juha Vainio
Juha Vainio
Juha Vainio
Juha Vainio
Juha Vainio
Juha Vainio
Juha Vainio
Juha Vainio
Juha Vainio
Koko varhaislapsuuteni
Pommisuojassa hukkaan meni
Joka yö siellä kuunnella täytyi vaan
Kun muijat ne kertoili juttujaan
Kerrostalon kellarissa
Olin mummojen sylikissa
Enemmän niitä ämmiä pelkäsin
Kuin koneita naapurin
Niin olen minä myöskin sotaveteraani
Vaikkei kukaan tunnusta mun asemaani
Ken tietäis vamman, vaikeamman
Joka on mun sielussain
Sitten lyhyt nuoruuteni
Miehuusvuoteni, nekin meni
Parhaat kaverit minulta vieteltiin
Ne vuorostaan joutuivat kellariin
Niin on kaikki naimisissa
Kuka kenenkin, sylikissa
Minä kellariansat nuo arvasin
Koin kaiken jo aiemmin
Mä olen eräänlainen sotaveteraani
Ensin itsekään en nähnyt asemaani
Ken tietäis vamman, vaikeamman
Joka on mun sielussain
Eessä päivät vanhuuteni
Kukaan ei tule vieraakseni
Mulla lapsia ei, eikä muijaakaan
Kun pelko mun valtasi aikoinaan
Kerrostalon kellarissa
Olin mummojen sylikissa
Sieltä vaikka mun vaikeudet alkoikin
Niin ketä mä syyttäisin?
Mä olen eräänlainen sotaveteraani
Vaikkei tunnusteta minun asemaani
Ken tietäis vamman, vaikeamman
Joka on mun sielussain
Mä oon vain yksinäinen sotaveteraani
Eikä kukaan lämmitä mun hetekaani
Ken tietäis vamman, vaikeamman
Joka on mun sielussain