Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Kun sorsanpoika parvestansa huomaa eksyneen
Se hädissänsä ryntää yli kimmeltävän veen
Niin liikkeissä sen on, vain suru suunnaton
Se halunnuthan olis kerran nousta siivilleen
Sä rauhaa vailla kuljeskelet läpi huoneiden
Ja kaipausta kertoo sun katsees jokainen
Oot köyhä, koditon, oot orpo, osaton
Ja kaipausta kertoo sun katsees jokainen
Vaan juuri kun sä luulet kaiken toivoin kadonneen
Sut kuninkaaksi teen
Ja löydät silloin sen, sen suuren rakkauden
Niin kauniin voimakkaan, teen susta kuninkaan
Sä turhaan etsit mielenrauhaa tyhjää puuhaten
Kun kaipausta henkii sun liikkees jokainen
Oot kurja, kurjinkin, oot köyhä, nälkäisin
Ja kaipausta henkii sun liikkees jokainen
Teen susta kuninkaan
(Teen susta kuninkaan)
Teen susta kuninkaan