Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
On metsäkauris ihana
Sen katse sielun vie
Niin ilman vaihtoehtoja
Käy lehtoon neidon tie
Vaan kaurista et tavoita, et sitä enää nää
Vain varjot puissa vaeltaa ja lehdet väräjää
Sä, miksi minuun katsoitkaan, kauriinsilmilläs
Oon pelkkä pala paperia sinun edessäs
Sen rypistää voit kasaksi ja heittää liekkeihin
Tai aivan hiljaa puhaltain sen nostat pilvihin
Sen metsäkauriin takia on monet lähteneet
Ja lehtometsän hämärään on sielun hukanneet
Kaurista ei tavoittaneet, sen varjon näki vaan
Ja tuulen tunsi ihollaan, se kantoi tuoksut maan
Sä, miksi minuun katsoitkaan, kauriinsilmilläs
Oon pelkkä pala paperia sinun edessäs
Sen rypistää voit kasaksi ja heittää liekkeihin
Tai aivan hiljaa puhaltain sen nostat pilvihin Sä, miksi minuun katsoitkaan, kauriinsilmilläs
Oon pelkkä pala paperia sinun edessäs
Sen rypistää voit kasaksi ja heittää liekkeihin
Tai aivan hiljaa puhaltain sen nostat pilvihin