Painajainen tulesta

Painajainen tulesta herättää unesta, yöllä selällään lumesta
Äänet on etäällä puheesta, alkaen aamussa elämään uudestaan
Värinä ohitse hiljaa liikkuen, lipuen, kohti iltaa hiipuen
Ikuinen taivas on sumuisen tumma, Ihmisen maailma on surujen summa
Haavoitetun pedon pakomatka, antaa vanhuksen taistella yksin
Mikä parantaa, jääkö sanomatta. Kaikilta teiltä minä sain mitä pyysin
Tuuli tuo outoa sanaa, kuulitko, ulkona joutomaa palaa
Kaunat on tilaisuuden sotii, viet minut pois täältä lapsuudenkotiin

Käännä katseesi pois, en kaipaa saattajaa
Lähtisit vielä kun voit, kohta palaa maa

Vuodet kuluu mutta tuuli ei käänny, vielä jätämme veneemme rantaan
Sillä pelkuruutta veremme kantaa, otamme mitä jumalat eteemme antaa
Koskaan en ole unia nähnyt, tai jos olen niin unohdin samalla
Näen mätäneväni ruhoni maan alla. Joka sanalla uskoni kavallan
Toivon sanoja ei huulilla käynyt, häpeä on liian mykistävää
Viha yhdistää mitä lihan synnistä jää. Jokainen jumala kaipaa ylistäjää
Kaikki menneet, vain ruumiitä jäänyt, Herra loi maansa ja minä nahkani
Hän kerää voimansa ja minä taakkani, myrkkyhampaani kiinni sinuun rakkaani

Käännä katseesi pois, en kaipaa saattajaa
Lähtisit vielä kun voit, kohta palaa maa

Silmäni sumeni kivusta, kun näin uneni sinusta viimeinkin
Älä herätä minua
Silmäni sumeni kivusta, kun näin uneni sinusta viimeinkin
Alan pelätä sinua

Kauempana kuin askel voi viedä, hylätty uni vaikeroi vielä
Etäämpänä kuin katse voi kantaa, ahkeroi hampaat kimpussa lapsien
Kauempana kuin mieli voi viedä, hylätty uni vaikeroi vielä
Etäämpänä kuin katse voi kantaa, ahkeroi hampaat kimpussa lapsien

Käännä katseesi pois, en kaipaa saattajaa
Lähtisit vielä kun voit, kohta palaa maa