Jäisessä virrassa

[Verse]
Lepo kehdossa puhdistaa päätä
Toisen puolen voi unissa nähdä
Aamuisin silmäni ummistan täällä
Tyynynä punaista jäätä

Enkä tunnista ääntäsi pientä, se hukkuu
Pedon ulvontaan, kun se tiellämme nukkuu
Toivon, ettei se herää
Että saan elää uutta eilistä eilisen perään

Juuri niihin aikoihin kuolet
Ruumiin tallaavat jalkoihin vuodet
Arkun äärellä laula ei kukaan
Tuon kukan haudalles, lupaan (lupaan)

Ja jos haluan mukaan, niin saavun
Myrskyssä yön tai usvassa aamun
Mustassa kaavussa puhtaana kaadun
Käsivarsille huutavan haamun

[Chorus]
Meri on jäätynyt pinnasta pohjaan
Kylmyys kulkee virtaa pitkin
Joku toinen minun käsiäni ohjaa
Hiljaa itkin, kun vein sinut pois

[Verse]
Se tauti tuli, veri kasteli maan
Löi kynnet kiinni aikuisten ja lasten lihaan
Viimeisten kuoltua jätin taakseni maan
Ja niin kuin mies, joka ei itse ohjaa askeliaan

Aavikon otteessa, keho auringon poltteessa
Mutta mieli kohmeessa
Ikivanhojen metsien varjojen vankina
Vuosikausia valvoen

Kuljin laaksoa, kapusin vuorta
Voimattomana ehkä halusin kuolla
Suljettujen rautaporttien maalla
Viimein kaaduin maahan korppikotkien alla

Yksi kaarteli, kierteli, laskeutui viereeni
Ja toi kuoleman mieleeni
Mutta kun se ruokkikin minua, jotta eläisin
Pelkäsin, sillä tiesin, mistä liha oli peräisin

[Chorus]
Meri on jäätynyt pinnasta pohjaan
Kylmyys kulkee virtaa pitkin
Joku toinen minun käsiäni ohjaa
Hiljaa itkin, kun vein sinut pois

[Verse]
Suusta vieraiden sanojen tultua
Yhden puhuttua, satojen kuultua
On aika viimein ikuistenkin patojen murtua
Pimeän ystävät seuraa varjojen kulkua

Luusta rakennetun linnansa sisässä
Paholaisen poika oppii vihaamaan isäänsä
Oltuaan inhottu riivaaja ikänsä
Tahtoisi antaa jo valon virrata sisäänsä

[Bridge]
Ei enää unta, vaan enemmän tulta ja
Enemmän kuultavaa kaikkialla
Ei enää unta, vaan enemmän tulta ja
Enemmän huumaavaa hiljaisuutta

[Chorus]
Meri on jäätynyt pinnasta pohjaan
Kylmyys kulkee virtaa pitkin
Joku toinen minun käsiäni ohjaa
Hiljaa itkin, kun vein sinut pois