Jälkiä olemassaolosta

[Chorus]
Kun voimakkaimman mielen täyttää hulluus
Se on repivää
Sydämissä kuolema ja kurjuus
Ja se leviää

[Verse]
Tänäänkin on hyvin hiljasta piilossani
Veden yllä roikun ilmassa ihostani
Sen pinta odottaa värähtämättä, tyynenä
Pinnalle putoavaa räjähtävää kyyneltä

Vangitsisin hetken, jos tietäisin, miten
Pisaroiden ympärillä kiertäisin vaiti
Jos lopun elämäni viettäisin siten
Kolme kertaa minut kieltäisi kaikki

Aallot hukkunutta heittelee, lumi nukkunutta peittelee
Valo on uupunut ja heikkenee
Ei tahdo yön itseensä kajoavan
En tohdi nukahtaa, kun pelkään sinun katoavan

Toivon, että voisin kuolleista palata
Lakata pelkäämästä, suojella pahalta
Pimeässä paholaisen näkee liikkuvan, kirkuvan
Tuulen tuoma sade särkee ikkunan

[Chorus]
Kun voimakkaimman mielen täyttää hulluus
Se on repivää
Kun katsot mieleni peiliin, näät unet
Jotka säälimättä repii rikki mieleni seiniä
Sydämissä kuolema ja kurjuus
Ja se leviää
Yössä kehtoni keinuu
Unohdettujen henkien tuhka minun ylläni leijuu

[Verse]
En uskalla lukea enää sanaakaan
Sillä jos vielä lähden, en ehkä palaakaan
Jos pelko ja epäilys vartioivat oveani
En koskaan tule siksi, mitä toivon olevani

Ihmisten joukossa minä varjona kuljen
Pimeää tai valoa ei palvoja tunne
Kun näkyjen kourissa hokee sanoja kuulle
Edessä tuomarin, joka ei armoa tunne

Ja kun viimein olen kertonut kaiken
Petolliseen ystävyyteen verhotut aikeet
Niin saan polttomerkin kaulaani
Ja jäädä rauhaani, kaivamaan routamaahan hautaani

Vieras ääni puhuu kauttani öisin
Kertoo kuinka rauniosta alttarin löysin
Vanha mies sidottu rautaisin köysin
Pyytää, että ranteisiinsa naulani löisin

[Chorus]
Kun voimakkaimman mielen täyttää hulluus
Se on repivää
Kun katsot mieleni peiliin, näät unet
Jotka säälimättä repii rikki mieleni seiniä
Sydämissä kuolema ja kurjuus
Ja se leviää
Yössä kehtoni keinuu
Unohdettujen henkien tuhka minun ylläni leijuu

[Verse]
Jos vielä hetken annat elää
Ryömin näiden okaiden lävitse, kun ei jalat kanna enää
Taas vuosia vanhempana herään
Puran auki tätä loputonta lankakerää

Ja jos vielä yhden päivän annat elää
Rampa eläin saa lentää, en kaunaa kanna enää
Ja vaikka ehkä kuolleempana herään
Pitelen nyt käsissäni tätä korutonta lankakerää

[Chorus]
Kun voimakkaimman mielen täyttää hulluus
Se on repivää
Kun katsot mieleni peiliin, näät unet
Jotka säälimättä repii rikki mieleni seiniä
Sydämissä kuolema ja kurjuus
Ja se leviää
Yössä kehtoni keinuu
Unohdettujen henkien tuhka minun ylläni leijuu