Muukalainen

[Verse 1]
Tuijotan kynnyksellä matelevaa muukalaista
Rumanlaista
Kylmässä palelevaa
Suojaa anelevaa, maailmaa pakenevaa
Kumaraista yön kummajaista
Näen tuttua pelkoa silmissä
Ulkomuodossa petoa ja ihmistä
Vuoroin vanhaa ja nuorta
Ensin sileää ihoa sitten harmaata kuorta
Paossa viimaa, paossa tuulta
Paossa piinaavaa kaaoksen tulta
Paossa verenjanoista suuta
Joka uutta uhria varjoissa huutaa
Ylhäällä taivaasta
Lankeava sade on kuin terästä
Kylmää ja raskasta
Sade upottaa hyytävät hampaansa lihaan
Puut heittää varjojaan pihaan

[Verse 2]
Kertoo nimekseen 13
Ja tulevansa muualta, tähtien suunnalta
Kieppuvat kolmoiskuun alta
Mi' kiertävät toinen toistaan
Hän puhuu jumalolennoista
Ihmeellisistä ihmiskorennoista
Tasangoista, joille Aurinko ei loista
Ja taivaalla leijuvista kuolonkomeetoista
Ja valtioista sodan vallassa
Joka kaiken elämän polttaa altansa
Vahvimmankin miehen ottaa valtaansa
Ja pakottaa kaivamaan omaa hautaansa
Alamaiset suoltensa kuluttamat
Kivipatsaita luolissa kumartavat
Pimeämpää huomista lupaavat
Nuo mielipuoliset jumalat

[Verse 3]
Maanalaisen kalliokirkon sisällä
Epämuotoinen seurakunta kuuntelee
Näkyjen vallassa kouristelevaa pappia
Hurmoksen houreista saarnaa
Painetaan päämme rukouksiin
Kuullota yhteen ääneen
Jotain muinaista jumalaa
Ajan taakse jääneen
Ruosteinen katto ei sadetta pidä
Veisatkaa!
Saastuneessa maaperässä mikään ei idä
Veisatkaa!

Kuvankaunihit neitsyet kilpailee
Kuka hullulle jumalalle uhrataan
Kaikkein onnekkaimpia ovat ne
Joiden mielet ensiksi syödään
Painetaan päämme rukouksiin
Ulvotaan yhteen ääneen
Jotain muinaista jumalaa
Ajan taakse jääneen
Ruosteinen katto ei sadetta pidä
Veisatkaa!
Saastuneessa maaperässä mikään ei idä
Veisatkaa!