Henkilintu

[Verse 1]
Ennen olin niin vahva etten pimeän edessä hätkähtänyt
Uskalsin kuunnella laulut, tuntea kauhut, nähdä näyt
Kuljin lävitse portin, sen pielissä luki jos tästä käyt, etkä varo kun vaara vaanii liityt varjokaravaaniin

Harhauduin tieltä, jouduin kadotukseen enkä pääse karkuun sieltä
Oudot ajatukset alkavat kalvaa mun mieltä ja joukkokarkoitukset
Tähän outoon vankilaan alkaa jossain palloa kahlita jalkaan

[Chorus]
Ei lukkoja, ei kaltereita
Ei portinvartijoita
Ainoat kahleet jotka meitä pidättelee
Ne on ajatusten kahleet, mielen kahleet, sielun kahleet

En muista tietä pois, en tunne maisemaa
Väsyneet vaistot ohjaa
Seuraan henkilinnun ääntä vaimeaa
Se eksyneitä johtaa

[Verse 2]
Ennen olin niin vahva etten puiden lailla tuulen alla taipunut
Pidin pääni vaik muut ei aina tajunnut
Uskalsin ottaa vastaan minkä maailma eteeni heitti
Niin eteni leikki, kunnes eteeni avautui pimeä reitti
Ja nyt mie pelkään sillä päivä avautuu eessäni yönä
Eikä nuo valojen säikeet kauheita varjoja eestäni työnnä
Ja nyt oon eksyksissä, jossain mutten tiedä missä
Välitilassa en siis taivaassa tai helvetissä

[Chorus]
Ei lukkoja, ei kaltereita
Ei portinvartijoita
Ainoat kahleet jotka meitä pidättelee
Ne on ajatusten kahleet, mielen kahleet, sielun kahleet

En muista tietä pois, en tunne maisemaa
Väsyneet vaistot ohjaa
Seuraan henkilinnun ääntä vaimeaa
Se eksyneitä johtaa

[Outro]
Koko maailma puhuu, mutta et ehdi kuuntelemaan
Koko maailma puhuu, mutta et ehdi kuuntelemaan
Koko maailma puhuu, mutta et ehdi kuuntelemaan
Koko maailma puhuu, mutta et ehdi kuuntelemaan
Koko maailma puhuu, mutta et ehdi kuuntelemaan
Koko maailma puhuu, mutta et ehdi kuuntelemaan