Pää puhuu

Kun Sinfonia Ingeborg oli monen muun muassa revitty
Kappaleiksi siinä pankin edustalla, niin minut
- tai siis sen, mitä minusta paikalla oli, eli pään -
Sujautti poveensa joku frakkitakki hovimestari
Ja toi tänne Tehtaaseen
Jossa kaappiin lukittuna olin hyllyllä pitkään
Siellä komerossa sitten sanelin tietoni mankalle
Joka oli minulla vieressä:
Nenällä painelin vuoroin äänitys-, vuoroin pysäytyspainikkeita
Ja kaiken nauhoitin minkä tehtaasta ja murhaajistani tiesin
Että kuinka täällä tehdään toppatakkeja
Joissa on hiuksia täytteenä!
Ja kuinka sadat pakkotyön ikeessä raatavat orjuutetut kaljupäät
Täällä silmät punaisina ja vettyneinä hampaita kiristelee
Ja kuinka loput Onnettomat sielut kylvää huonokuntoisia
Kakshaaraisia hiuksia superloonipatjoihin
Ja öisin niitä tukkatakkeja kuljetetaan laivoilla
Kalkuttaan ja Kuubaan ja ties Minne
Jos meidänkin Minnalla on tietämättään yllä
Murhatun ihmisen karvoja pakkassäiltä lämmittämässä
Tämän kaiken nauhoitin ja kun nauha loppui niin
Otin kasetin suuhun ja nenän kautta hengittelin
Ehkä päivän olin ollut lukkojen takana
Kun sitten viimein hakivat ja roikottivat hiuksista ympäri tehdasta
Ja minä sylkäisin silmien välttäessä kasetin roskaämpäriin
Kun arvelin, että etsivä kyllä ymmärtää katsoa
Jäteastiaan