Minä (sunnuntailapsi)

Faija silloin pojan siittää
Kun ehtii kiireiltään
Mutsi kädet yhteen liittää
Ja siunaa itseään
Pappi kastaa, luoja kiittää
Kun suurmiehen kastaa sai
Minä muistaa, oli silloinkin sunnuntai

Ja sitten faija delaa
Kun ehtii kiireiltään
Mutsi papereita selaa
Ja siunaa itseään
Väärennetyin kortein pelaa
Yhteiskunta pelaa vain
Minä muistaa, oli silloinkin sunnuntai

Minä ensimmäisen naisen
Saa sänkyyn siirtymään
Menee poikuus, Pirjo sai sen
Ja siunaa itseään
Siemensyöksyn ennen aikaisen
Saa minä, tsaijaijai
Minä muistaa, oli silloinkin sunnuntai

Sanoo Roland: "Itseenne menkää"
Minä yllä ei diplomiin
Ja saksalaista kenkää
Saa minä ahteriin
Jää vuosi vielä kenkää
Minä sanoo vain bye-bye
Minä muistaa, oli silloinkin sunnuntai

Minä sekoo rock & rolliin
Ensilevyn levyttää
Mutta ennen pitkään molliin
Minän touhuun soimaan jäi
Nainen sekoo toiseen kolliin
Sanoo: "Olla miksi, hi!"
Minä muistaa, oli silloinkin sunnuntai

Minä kelaa sukupuunsa
Sata vuotta taaksepäin
Auki lopsahtaakin suunsa
Syy se on sukuäpäräin
Ja sotilaat saa panopuunsa
Ne ahkerasti nai
Minä muistaa, oli silloinkin sunnuntai

Minä leveästi vääntää
Savolaista murrettaan
Kaiken nurinniskoin kääntää
Ja lausuu komppiaan
Joskus tyylikkäästi ääntää:
"Oh me, Oh me, oh my"
Minä muistaa, oli silloinkin sunnuntai

Onhan siellä Rebeccakin
Joka soittaa yhtenään
Tulee käymään, riisuu takin
Ja siunaa itseään
Minä hylkää hyvän nakin
Kysyy Rebeccka: "But why?"
Minä muistaa, oli silloinkin sunnuntai

Minästä kun tehdään isää
Lapsi pitää äidistään
Äiti suuhun tällää nisää
Ja siunaa itseään
Minä tahtoo jotain lisää
Äiti toteaa vain "Ai?"
Minä muistaa, oli silloinkin sunnuntai

Mutta tyttäressään jatkaa
Minä uuteen elämään
Eipä auta, pakko jatkaa
Ja siunata itseään
Se on tyylikästä matkaa
Todisti myös Joe & Bly
Minä muistaa, oli silloinkin sunnuntai

Minä kuuntele ei jaska
Kun ei pysty ymmärtään
Ohtioista hevonpaskaa
Minä siunaa itseään
Minä kultahiekkaa, vaskaa
Ehkä löytää, tottakai
Minä tietää, se päivä on sunnuntai