Lauri Viidan Muistomerkki

Sinä jaksoit kyllä soutaa
Mutta osannut et koskaan pitää perää
Enkä tiedä saitko noutaa
Salmen suulta hakemaasi kultakerää

Sua myllynkivet jauhoi
Lapikkaasi iski katuun tuulen suussa
Toiset kenkiänsä nauhoi
Sinä kävit kallon sisällä ja kuussa

Minä aika ajoin meistä unta nään
Enkä tiedä mitä kaikki merkitsee
Kuinka monta miestä sinussa me menetimmekään
Lauri V

Sinä kiitit elämästä
Vaikka liian monesti se pirstoi mielen
Jostain unten hämärästä
Minulle ja muille pengoit suomenkielen

Valtatietä rännikujaa
Aina uskalsit sä täysin rinnoin päästää
Sulla meni tosi lujaa
Eihän energiaa millään voisi säästää

Sinä tiesit milloin tuuli huurtaa pään
Ja mitä on kun sielu palelee
Kuinka monta miestä sinussa me menetimmekään
Lauri V

Kiinni tartuit aina omaan
Et edes Pispalaan tai Pieksämäkeen
Uskaltaiduit mahdottomaan
Et koskaan rahvaaseen et vallasväkeen

Käsi teki sielu aikoi
Mutta mitään tapahdu ei aivan suotta
Lapset esiin hymyn taikoi
Toivo elää tuhat kertaa tuhat vuotta

Täältä katson kirkon taakse pimeään
Siellä muistot lahoaa ja vanhenee
Kuinka monta miestä sinussa me menetimmekään
Lauri V

Vaikka lujaa kuljet tuskin jälkees jään
Ja seulallain en Moreenia tee
Kuinka monta miestä sinussa me menetimmekään
Lauri V