Jarkko Martikainen
Jarkko Martikainen
Jarkko Martikainen
Jarkko Martikainen
Jarkko Martikainen
Jarkko Martikainen
Jarkko Martikainen
Jarkko Martikainen
Jarkko Martikainen
Jarkko Martikainen
Kun kuljen täällä vailla suuntaa ja määrää
Kierrättää huhuja, moni roskanpuhuja
Väittävät että, jollen tee jotain väärää
Niin sitten lienen nyt, tien penkkaan kylmennyt
Uhkailtiin tuhoudut, jos lähdet nyt matkaan
Ja pilvet päällä pään, räntää puskeen yhtenään
Vaan ei kai niin ahtaalla oo jumalatkaan
Että ne ottavat meidän kylän apinat, Äänitorvikseen!
Tarjottiin väliaikaismajoitus
Kunhan teen mitä määräillään
Vaan samaan aikaan moni rajoitus
Nousi ilmaan kuin itsestään!
Taivas saa sataa vaikka sepeliä
Pieni sade ei pahaa tee
Vaan totuudentorvien keskellä
Ennenaikainen loppuni, se lähenee
Jos tie on tietöntä suota
Ja matkansuunnat sotkeentuu, muistan vain
Ei enää kauaa, ei kovin kauaa
Niin löydän loppusijoituspaikkani
Siellä kaikki kirkastuu
Kyllä se vapaus ihan varmasti voittaa
Koiralle sanottiin ja lyötiin kettinkiin
Totuudentorvet paljon muutakin soittaa
Vaan niistä kuule en, kuin kaiun kaukaisen
Pian en sitäkään
Jos onkin kerjäläisen polku tuo
Jos se on ainoani jonka saan
Ei sitä korvaa kylläisyydenvuo
Jos se armosta annetaan
Kiitos ei, kiitos vaan!
Jos tie on tietöntä suota
Ja matkansuunnat sotkeentuu, niin muistan vain
Ei enää kauaa, ei kovin kauaa
Niin löydän loppusijoituspaikkani
Siellä kaikki kirkastuu
Jos tie on tietöntä suota
Ja matkansuunnat sotkeentuu, niin muistan vain
Ei enää kauaa, ei kovin kauaa
Niin löydän loppusijoituspaikkani
Siellä kaikki kirkastuu