Lihavia luurankoja

Tässä heiluu Helsinki: hupaisa pikkukaupunki
Käy täynnä turhaa tohinaa, paisuen, turvoten, horjuen!
Se huohottaen opettaa: ei hetkeä hukkaan heittää saa!
Kapitalistin kuvastin kertoo sen: Suurin on kaunehin

Siis paisu ja tulosta tee, niin että järki sumenee
Ei suurin ano armoa, vaan korkeintaan kuollessaankin muistuttaa:

Minä minä minä minä minä minä minä
Minä minä minä minä minä minä minä
Minä minä minä minä minä minä minä

Mutta mitä jää? Lihavia luurankoja
Korkeimman kummun koonnut on voittaja
Mitä jää meiltä jälkeemme? Kasa lihavia luurankoja
Korkeimman kummun koonnut on voittaja

Niinkuin koirat Pavlovin me käymme suorin rintamin
Päin palkintoja makeita: historia ja mainen, katoava kunnia

Annamme oman aikamme materialle kaikkemme
Ja lapset tulkoot jälkeemme, he tietävät sen, missä on arvo ihmisen!

(Toista:)
Minä minä minä minä minä minä minä
Minä minä minä minä minä minä minä
Minä minä minä minä minä minä minä

Mitä siitä jää? Lihavia luurankoja
Korkeimman kummun koonnut on voittaja
Mitä jää meiltä jälkeemme? Kasa lihavia luurankoja
Korkeimman kummun koonnut on voittaja
Julistaa nimeään hiljainen hautausmaa!