Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Kun yli kävi tuuli
Ja laulavat laineet löi
Sen kulkua seurasi
Ja tyyntä hän ikävöi
Ja mietti yksin hiljaa, liikkumatta, paikallaan
Aikapäiviensä teitä
Pyhäkoulujeesuksesta
Pienenä kerrottin
Rakkauden puolapuilla
Pelisäännöt kerrattiin
Elämähän meitä laittaa kouluihin oppimaan
Ja korpiteille enkeleitä
Elämähän meitä laittaa kouluihin oppimaan
Ja korpiteille enkeleitä
Kun taivas oli tumma
Ei hän nähnyt edes jalkojaan
Hän mietti, miltä tuntui
Isku vasten hänen kasvojaan
Ja vesi oli mustaa siellä alhaalla, jossakin
Ääretöntä surunauhaa
Vaan turvallinen yksinäisyys
Tarjoaa syliään
Ja leviää jo lämpö
Yli pimeän ja yli jään
Vielä humisevat äänet yllä kiireisen kaupungin
Arjen huojentavaa rauhaa
Vielä humisevat äänet yllä kiireisen kaupungin
Arjen huojentavaa rauhaa
Lopulta kun päättää
Alkaa töitään tekemään
Pilkkoa saunapuita
Ja kuunnella levyjään
Kaunis mieli kääntää katseensa eteenpäin
Ja sydän helpottunut huokaa
Kaunis mieli kääntää katseensa eteenpäin
On asioita pyöritelty tarpeeksi omin päin
Ja huomaa kuinka hyvä olla on juuri näin
Sydän helpottunut huokaa