Joose Keskitalon laulu nro.117

[Säkeistö 1]
Kello on seitsemän aamulla ja katson peiliini
Pakolaisena Baabelissa ja siltä näytänkin
Ulkona nuo kuninkaat taistelee, hei, se ei oo mun sotani
Ja mieleeni muistuu nyt vanha laulu ja kotiin tahdon minäkin

[Säkeistö 2]
Kolmelta Kelan toimistossa ilman jonotuslipuketta
Minut tuomittiin kaavojen kahleisiin sadaksi vuodeksi
Tuot leipää viiniä vangillesi hakulomakkeen muodossa
"Anteeksi, mutta olen jo täysi" vastaan suu täynnä lomakkeita

[Säkeistö 3]
Kadulla on joku, joka tämän päivän totuutta myy halpaan hintaan
Näytän omani, mutta se kuulemma on joltain vuodelta nolla
Sanoo, että kohtuuhinnalla vaihtaa voit sen nykyaikaisempaan
Siitä kieltäydyn kohteliaasti sivukujalle paeten

[Säkeistö 4]
Jotkut hullut hyppivät betonitaloistaan pää edellä
"Etkö sinä tiedä mihin olemme menossa?", sanovat: "Vapauteen"
Puhuvat jostain WTC:stä ja kansalaisoikeuksistaan
Hei, me tiеdämme kyllä oikeutemmе tämä on muodissa siellä lännessäkin

[Säkeistö 6]
Äitini sanoi, ettei uskoa saa ne myy vain sieluja
Kenkien, kännyköiden ja vaatteiden lisäksi tietysti
Hetken keskustelemme siitä onko Kela Johanneksen ilmestyksen viides tai kuudes peto
Minä sanon, että teidän vapautenne on kadun asfalttia vaan

[Säkeistö 7]
Kello on kahdeksan illalla melkein toivoni menetän
Kunnes paikalle saapuu valkoinen laiva ja kapteeni huutaen
"Me lähdemme pakoon Baabelista huomenna kello viis
Vapauteen ystävät, vapauteen, todelliseen vapauteen"

[Säkeistö 8]
Vaikka ilta näyttää tummenevan minä näen kuinka aamu valkenee
Vaikka maailma näyttää katoavan minä näen uuden taivaan ja maan
Halki vanhan maailman, oi Jeesus saavu pian
Vapauteen ystävät, vapauteen, todelliseen vapauteen