Halla-ahot

Hurja leijona vihaan vihki kaltaisensa
Ja muut alisti. Miksei kukaan estänyt?
Niin kylmettyivät päät ja pakastuivat Pohjolan säät
Ydintalvi on jo kuusi vuotta kestänyt…

Leijona marssii Suomen nimeen, vieraita kuonoja vastaan
Ei siedä Kanarian lintua, ei kissaa Persiasta
Kun katsoo meihin päin, se katsoo saaliiseen tai renkiin
Ei pystykorvakaan hauku, koska tahtoo jäädä henkiin

On luonto laonnut, emot mahoja
Ja vanhat viljamaat hyisiä halla-ahoja

Tuon rajan yli niiden syliin milloinkaan et mennä saa
Lippusiimojen sillä puolen hanget punertaa
Sinne kai jäi äitikulta, eksyi niiden käpäliin…
Me juostaan pakoon siksi ettei sinulle käy niin

Ei saatu koottua lunnasrahoja
Jäi tassuihimme vain hyisiä halla-ahoja
Täällä halla rehottaa
Vaan ei saa luovuttaa!

Vaikka leijona paraateja piti jo
Vielä kerran nousee pelastava aurinko:
Saa kaikki sydämet ja halla-ahot sulamaan
Niin valo valtaa maan
Ja pimeys on polvillaan!
Uskotaan…

Leijona määrää: "Toveri! Väärää eläinseuraa vältä."
Siitä joukkonsa hulluuntuu. Tulos näyttää tältä
Sekametsä huokaa hiljaa, kahisee kuivuuttansa
Vailla valoa kituuttaa kuin karkotettu kansa

On nestehukka, latvat lahot
Ei ravinteita jaa hyiset halla-ahot
Täällä halla rehottaa
Vaan ei saa luovuttaa

Vaikka leijona paraateja piti jo
Vielä kerran nousee pelastava aurinko:
Saa kaikki sydämet ja halla-ahot sulamaan
Niin valo valtaa maan
Ja pimeys on polvillaan!

Päivä päivältä tasa-arvo lähenee
Ja kun se viimein täällä on, niin viha vähenee
Saa kaikki sydämet ja halla-ahot sulamaan
Vaikket uskoisikaan
Vaikket uskoisikaan
Minä uskoa saan