Viimeinen laulu

(Säv. Kalervo Halonen, san. Emil von Retee)
Viimeisen laulun valmiiksi sain
Tummimman soinnun kitarastain
Viimeisen laulun valmiiksi sain
Siihen mä syksyn sävelet hain
Siinä soi vuolaitten vuosien summa
Ilo vain soitosta vähenee
Jäljelle jää sävel kaunis ja tumma
Laulajan lähtö kun lähenee
Silti laulaen laulaja silmänsä sulkee
Sointujen siltaa uneensa kulkee
Viimeisen laulun valmiiksi sain
Tummimman soinnun kitarastain
Viimeisen laulun valmiiksi sain
Siihen mä syksyn sävelet hain
Nuoruuden uhma ja riena on poissa
Ilta jo ruskona raukeaa

Silti laulaen laulaja silmänsä sulkee
Sointujen siltaa uneensa kulkee
Viimeisen laulun valmiiksi sain
Tummimman soinnun kitarastain
Viimeisen laulun valmiiksi sain
Siihen mä syksyn sävelet hain
Kaukana laulujen syntymämailla
Miete jo käy alakuloisin
Siellä vain soi sorasointuja vailla
Lauluista kaunein ja suloisin
Siksi laulaen laulaja silmänsä sulkee
Sointujen siltaa uneensa kulkee
Viimeisen laulun valmiiksi sain
Tummimman soinnun kitarastain
Viimeisen laulun valmiiksi sain
Siihen mä syksyn sävelet hain