Tää on Kahdenlammentie, joka päättyy taloon, jota lapset pelkää
Se on valkoinen, alakuloinen talo, jossa elellyt on pitkään
Viimeinen, erinomainen mies, joka kirjoitti muistiin
Viimeisen, valkean yön, jona tuli oli hetkessä irti
Joku liekin mukanansa vei, kuin olis siivet saanut selkään
Viimeinen, erinomainen mies sen tietää, muttei menneitä kaivella sais
Hän on viimeisen, samankaltaisen toverinsa saattanut multaan
Kuistilla, pyhäpuvussa polttaa kuin mieltä ois vailla
Tunne ei montaakaan, ei ketään, johon tahtoisi luottaa
Harteillaan takkinsa vaan. Poissa on kiire ja vimma
Kuka liekin mukanansa vei, kuin olis siivet saanut selkään?
Viimeinen, erinomainen mies sen tietää, muttei hautoa sais
Kahdenlammenniemeen harppoo tuimana saappaissaan
Lammen pohjaan tietonsa hautaa
Mikä liekin mukanansa vei, kuin olis saanut valkeat siivet selkään
Viimeinen, erinomainen mies sen tietää, muttei hautoa sais
Ja se on vihoviimeinen talo, jonka portailla yksin istuu
Viimeinen, erinomainen mies joka tietää, ettei menneitä kaivella sais