Valeria

Mitä nyt taas, mitä nyt taas, oijoi, sinäkö vaan, sinäkö vaan
Voi tietäisit, sä tietäisitpä vaan minkä verran oon tääl ite laittanu haisemaan
No ei juuri ollenkaan, tulin nopeesti vaan olan yli vilkuilemaan
Että oliskohan kaikki hauskempaa jos siihen hajun päälle oltais jääty asustamaan
Miten se vaan, miten se vaan ei mahdu mun kaaliin ollenkaan
Että välillä on sikkura säkkyrää, eikä kaiken kuulu mennä niinku ite haluaa

Jos ei sinun kaa niin kenen muka, ku ei tää maailma oo mikään hahmogalleria
Jossa tulee vastaan joku kaunis Valeria, jonka kyky sietää mua on pehmopaperia

Mitä nyt taas, no miten nyt vaan, maalla johtopäätöksiä tässä solmimaan
Vaikka tuskin on kulunut tuntiakaan, siitä kun tää alko mun mieltäni vaivaamaan
Antaakaa hei, antakaa nyt levyllinen jotain, mikä mut rauhoittaa
Mutten tähän väliin enään Made in Sodankylää, mä kuuntelin sen matkal tänne yli sata kertaa

Jos ei sinun kaa niin kenen muka, ku ei tää maailma oo mikään hahmogalleria
Jossa tulee vastaan joku kaunis Valeria, jonka kyky sietää mua on pehmopaperia

Haudalla ei muuta sanotuks saa ku sua nyt muistan läpi ruudun joka hajosi taas
Tuolla takana on kaikenlaista tarjottavaa, ja sä tiedät et mä oon huono sanomaan nah
Vielä sanoin sulle hymyillen hei, kun tuut joskus vastaan kulmilla Aleksein
Ja on vuodet jo vaihtunut muistoihin kultaisiin
Mun mielessäni sä oot aina minun kultani
Mulle sanotko sä hymyillen hei, kun tuun vastaan joskus kulmilla Aleksein
Ja on vuodet jo vaihtunut muistoihin kultaisiin
Mun mielessäni sä oot aina minun kultani