Uniaika

[Kertosäe]
Yös lepää, unelmoi poika
Älä niele kaikkee mikä sulle tääl syötetään
Älä luovuut menetä, kuuntele, levähdä
Pyyhi menevä ja on vielä enemmän
Yös lepää, unet on totta
Mutta yhtä ainoot tietoisuutta meille työnnetään
Rohkeutta hivenen ohimolle hivelen
Aurinkoo mä sivelen, värssyjä vihellen

[Verse 1]
Uppoon Pohjanmaan suistoon, muistoon Hämeen
Alankojen kävelles meen menneisyyteen seittii
Meen rinnan alle mikrobeihin mennessäni
Rintamallе pitkin pitkin oppi-isän reittii
Parast minulle ja elämällе kaikkialla
Siemen sirotella, huomisella leikkii
Minä ja planktoni leivottii savest happee
Ilmaantu metaanista maa ja kaks hyvää heikkii
Oon aika poissa Lapis jäängoissa
Katajoiden kainaloissa maan ja taivaan välillä
Mä seison Joensuus silmäs pyörremyrskyn
Merenkurkun syövereissä Suomusjärvillä
Paasiarkun kansi, tulisija, kuolinpesä
Vasikoiden verta keihään kärjissä
Toteemin juuril, tajunnan laitamilla
Kävelen oljenkortta Koskenkorvassa järjissä

[Kertosäe]
Yös lepää, unelmoi poika
Älä niele kaikkee mikä sulle tääl syötetään
Älä luovuut menetä, kuuntele, levähdä
Pyyhi menevä ja on vielä enemmän
Yös lepää, unet on totta
Mutta yhtä ainoot tietoisuutta meille työnnetään
Rohkeutta hivenen ohimolle hivelen
Aurinkoo mä sivelen, värssyjä vihellen

[Verse 2]
Peltisii pelimannei, betonikasvosii Aapapuita
Apasheja viel etelässä vedossa
Sittisontiaisii, herttanen kuusi
Fossiili, uusii dyykkareita, skodareita elossa
Oman onnen Giuseppo, ekonomi
Patentoijan poika lainpykälän pelossa
Aatu afäärimies, hovibrisari ja lännen lakeijat
Miettii minne nuoriso menossa
Me pidetään vaan toisiamme tyynyin
Pitkin pitkää siltaa Hakaniemest Kemiöön
Kaunelassa etiäisii autiomaassa
Punasena rauhottaa pari pöyhittyy neliöö
Aikaa ei voi pitää käsivarres kehittymäs
Bakteerista takas ensimmäiseen eliöön
On ihmiset alkuperäsii elävii eläimii
Joten voima viimeset periköön

[Kertosäe]
Yös lepää, unelmoi poika
Älä niele kaikkee mikä sulle tääl syötetään
Älä luovuut menetä, kuuntele, levähdä
Pyyhi menevä ja on vielä enemmän
Yös lepää, unet on totta
Mutta yhtä ainoot tietoisuutta meille työnnetään
Rohkeutta hivenen ohimolle hivelen
Aurinkoo mä sivelen, värssyjä vihellen

[Jälkikertosäe]
Ei voi unohtaa utsiskan luolaa
Patska pitskoi, ei näy valo suojaan
Silmät kii, et pääset lähemmäksi luojaa
Sä tuut sokeeksi jos katsot aurinkoon suoraan

Ei voi unohtaa utsiskan luolaa
Patska pitskoi, ei näy valo suojaan
Silmät kii, et pääset lähemmäksi luojaa
Sä tuut sokeeksi jos katsot aurinkoon suoraan

[Kertosäe]
Yös lepää, unelmoi poika
Älä niele kaikkee mikä sulle tääl syötetään
Älä luovuut menetä, kuuntele, levähdä
Pyyhi menevä ja on vielä enemmän
Yös lepää, unet on totta
Mutta yhtä ainoot tietoisuutta meille työnnetään
Rohkeutta hivenen ohimolle hivelen
Aurinkoo mä sivelen, värssyjä vihellen