Salainen maailma

[Verse 1]
Salainen maailma, salaisuudet paisuu
Mut salaist on vaan sen salaisuuden vaisuus
Mun tulevaisuus ei oo sitä miten mä sen nään
Potentiaali riittää selkeesti vähempään
Siit lähetään mihin päädytään
Ehdotan et tähän paikalleen jäädytään
Ehkä sillon oisin hetken paikallaan
Mun aika on palaneena savuna taivaalla
Mä yritän tehä samaan aikaan kaikkee
Ku yhteen keskittyminen on vaan liian vaikeet
Mä oon lapsi hyppimäs taivaalta kuuta
En voi sitä saada mutten haluu mitään muuta
Mä oon supliikkipoika, kerron tarinoita
Mutten tee mitään kunnolla
Kaikkeni koitan, mut ei se auta
Ku uskon omat jututki puhtaal omaltunnolla
Täl levyl puhun totta pelkästään
Mut tää laulu on rehellisin kaikist
En ota edes reppuu selkäänkään
Ilman että muokkaisin sen päässäni lainiks
Täl hetkel makaan nurtsilla selvänä
Unelma on saada aikaan kaks versee
Ku lauluissa mä oon lentäjä en pelkää
Ja haaveet asuu siel eikä mieli oo niin selkee
Luulin et kirjotan vaik junas radan kolinaa
Mut toivo katos matkal, kuka mä oon sitä omimaan
Mä toivoin et must ois hyötyy
Mut hyökyvät aallot sai sen toiveen syötyy
Vaan tekemäl tätä mä joudun myöntyy
Et kuka hyvänsä voi tulla lyömään lyötyy
Mut lyökää, kai mä kestän sen hengis
Oon yksin mun kengis, eri persoonat jengissä

[Verse 2]
Moni matkustaa ulkomaille, mä pakenen
Mä en rakenna vaan rikon perusrakenteen
Jatkuvasti loukkaan omii rajojani
Periaatteet paskaks kuhan saan aikaan sanojani
Kirjotin tän Kiinassa, Espanjassa, Hollannissa
Meksikossa, Irlannissa ja Intiassa
Mut oikeesti vaan viinassa ja jossain paskas
Mut siitä puhuminen ei oo viisasta
Tajusin et koko ajan kuljen unissani
Peilikuva nukkuu ja oon kuollu muissa kuvissani
Mut en voi tehä tälle yhtään mitään
En ennenku tunnen oireet munissani
Mä oon miettiny, mistä tää johtuu
Mis on kohtuus? Halun takas kohtuun
Miten joukkueurheilija joutuu yksilölajiin?
Mä kaipaan parisoutuu
Ennen kulkuri poimi kukat, ei poimi enää
Tuntuu ettei mun kiintymysvietti toimi enää
En osaa olla avoin niin ku normaalit
Mä en kuule huutoo, tuu kuiskaan se korvaani
Sen mä ymmärrän, mut ei se piristä
Mä en jaksa edes silmiä siristää
Ei oo apuu edes Vireenin kiristä
Meil vekkari on ainoo joka tykkää piristä
Mä tykkään vaan mennä nukkumaan
Auta tätä joustinpatjaan hukkuvaa
Pelastusrenkaaseen sormenpaksuseen
Laitan mun panoksen, lyön vetoon koko lapsuuden
En osaa kaivaa tätä syvemmälle
Tässä se oli, uus salatut elämämme
Mun salainen maailma riimien muodossa
Tätä se on luonnossa, lauletaan kuorossa