Pieni kalmistosarja

Hän on kunnon mies, niinhän jokainen on
Läpikäytyään krematorion
Hän oli kunnon mies, hän ei puhunut mitään
Paitsi minä en rupea puheita pitään

Hän aina mietti miten ajan käyttää vois
Kun on joka paikkaan kiire eikä mistään pois
Hän meni niin lujaa, niin lujaa että hän
Lopulta pyyhälsi ohi elämän

Hän meni niin lujaa, niin lujaa että hän
Lopulta pyyhälsi ohi elämän

Sain aamuvarhaisella uutisen
Ja heti tajuntani räjäytti ruuti sen
Tiedä en toiko peili sen
Mutta porstualta heitin eilisen

Se oli niin
Se oli niin
Se oli niin
Se oli rautaa, jumalauta!

Siitä asti uutterasti minä elän
Mä voitin ratkaisevan erän nyt
Kuin haudasta mä oisin herännyt
Siitä suoneen piikin rajun sain
Mä kaikenkäsittävän tajun sain

Se oli niin
Se oli niin
Se oli niin
Se oli rautaa, jumalauta!

Poistui taakka, siitä saakka minä elän

Niin se kävi minä join sen viinin
Joka kultapisaroin helmeilee
Sain niskaan rautaisen giljotiinin
Sanoin: "sitä kyllä en toista kertaa tee"

Viime pisaraan join sen kalkin
Ne hengen tahtoi vaan myrkyttää
Telineeksi sain katafalkin
Sitähän ne vain tyrkyttää

Ne voitelivat minut voiteillaan
Ja sulkivat lyijyarkkuun
Mutta ensin ne iskulauseitaan
Hihkui käärien ruumiin farkkuun

Mua enää ei riko ylväät
Miehet jotka vei kaiken pois
Ne yhteiskunnan on tukipylväät
Mutta kuka onneton ihmiskunnan tuki ois?

Minä tajusin löyhkän maatuneen
Ja voimilla viilletyn ranteen
Heikosti, mutta jotta jotain teen
Minä jyskytin arkun kanteen

Ruumishuone, goodbye
Ruumishuone, goodbye
Ruumishuone, goodbye
Ruumishuone, goodbye