Päivänsäde ja menninkäinen

[Verse 1]
Aurinko kun päätti retken
Siskoistaan jäi jälkeen hetken
Päivänsäde viimeinen

[Verse 2]
Hämärä jo mailleen hiipi
Päivänsäde, kultasiipi aikoi juuri lentää eestä sen
Vaan menninkäisen pienen näki vastaan tulevan
Se juuri oli noussut luolastaan
Kas, menninkäinen ennen päivän laskua ei voi
Milloinkaan elää päällä maan

[Verse 3]
He katselivat toisiansa
Menninkäinen rinnassansa tunsi kuumaa leiskuntaa
Sanoi: "Poltat silmiäni
Mutten ole eläissäni nähnyt mitään yhtä ihanaa!
Ei haittaa vaikka loisteesi mun sokeaksi saa
On pimeässä helppo vaeltaa
Käy kanssani, niin kotiluolaan näytän sulle tien
Ja sinut armaakseni vien!"

[Verse 4]
Mut säde vastas:
"Peikko kulta pimeys vie hengen multa
Enkä toivo kuolemaa
Pois mun täytyy heti mennä
Ellen kohta valoon lennä niin en hetkeäkään elää saa!"

[Verse 5]
Joo niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin
Kun menninkäinen yksin vaeltaa
Hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on
Ja toinen yötä rakastaa