Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Palaan kotiin päin sankan savun seasta
On vastaantulijoita, on kuoppa kadussa
On puinen asema, on tehdas suljettu
Pidän kädet puuskassa, piilossa tuulelta
Jos en tietäis että siellä oot, en jatkais
En katsettani maasta sais
Pimeän tultua mä puristan sun kättäs
Oothan tässä vielä huomenna
Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan
Ja keräät talteen palaset kun hajoan
Niin oothan tässä vielä huomenna
Sä oothan tässä vielä huomenna
Voisin kuunnella nauruasi soivaa
Kunnes sulaa ikijää tai yö on pysyvää
Kun raakkuu varikset ja syvälle käy multa
Tiedän jossain onnistuin, kun sinuun takerruin
Mitä pidemmälle päivät käy, mä toivon
Et ikuista tää onni on
Pimeän tultua mä puristan sun kättäs
Oothan tässä vielä huomenna
Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan
Ja keräät talteen palaset kun hajoan
Niin oothan tässä vielä huomenna
Sä oothan tässä vielä huomenna
Sama liite joka lehdet puihin saa
Pienen lapsen kävelemään opettaa
Linnut kylmän ajaks pois vie lämpimään
Meidät toisillemme toi
Meidät toisillemme toi
Pimeän tultua mä puristan sun kättäs
Oothan tässä vielä huomenna
Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan
Ja keräät talteen palaset kun hajoan
Niin oothan tässä vielä huomenna
Sä oothan tässä vielä huomenna
Oothan tässä vielä huomenna