Olipa kerran

Ei sen väliä kuka sen aloittaa
Sanoi hän joka aloitti sen
Jäätyivät pilvet ja jäätyi maa
Kuljin puistossa eksyneiden

Niin se alkoi ja loppui aikanaan
Turha kaahailu pinnalla maan
Mies ja nainen, erossa toisistaan
Uhraten jumaliaan
Kuinka varma olinkaan

Olipa kerran on nimeni mun
Vain aluksi kelpaan satuun
Kasvoillain näin kasvot unohdetun
Olin kasvanut kiinni katuun

Hän virheitä teki, mä virheitä tein
Muka uskoen kohtaloon
Pois hän sielunsa antoi, mä omani vein
Panttilainaamoon

Tapoimme tuskan ja kätkimme sen
Maahan siunaamattomaan
Joka yö se palasi kummitellen
Synkästä piilostaan
Kuinka varma olinkaan

Olipa kerran on nimeni mun
Vain aluksi kelpaan satuun
Kasvoillain näin kasvot unohdetun
Olin kasvanut kiinni katuun

Nyt on tänään ja huominen uusi on
Palkkalistoilla rakkauden työn
Ei löytynyt elämä sivuilta lukemiston
Noita juttuja noitien yön

Olipa kerran on nimeni mun
Vain aluksi kelpaan satuun
Kasvoillain näin kasvot unohdetun
Olin kasvanut kiinni katuun