Olavi Uusivirta
Olavi Uusivirta
Olavi Uusivirta
Olavi Uusivirta
Olavi Uusivirta
Olavi Uusivirta
Olavi Uusivirta
Olavi Uusivirta
Olavi Uusivirta
Olavi Uusivirta
Olavi Uusivirta
Olavi Uusivirta
Tässä talossa seinät ovat paperia
Mä katson seitsemättä kertaa kelloa
Ja yritän silmäni ummistaa
Mutten mielestä saa sitä elokuvaa
Joka lopulta päättyikin sitten niin
Traagisiin marttyyrikuolemiin
Kuinka siinä kävikin niin
Mustaa ja valkoista laitetaan
Minun käteni maalaa maisemaa
Meidät elävältä haudataan
Kuinka siinä kävikin niin
Siskon päätä huimaa taas
Sisko tahtoo humalaan
Sä lupasit, että me ei kuolla koskaan
Mä heräsin taas siihen kohtaan
Jossa minua ammutaan otsaan
Mä olen se narri, joka naurattaa
Aina kun se sattuu sopimaan
Ja sehän on luonnollista niin
Huulet kun vaihtuu hampaisiin
Kuinka siinä kävikin niin
Mustaa ja valkoista laitetaan
Minun käteni maalaa maisemaa
Meidät elävältä haudataan
Kuinka siinä kävikin niin
Siskon päätä huimaa taas
Sisko tahtoo humalaan
Sä lupasit, että me ei kuolla koskaan
Kuinka siinä kävikin niin
Mustaa ja valkoista laitetaan
Minun käteni maalaa maisemaa
Meidät elävältä haudataan
Kuinka siinä kävikin niin
Siskon päätä huimaa taas
Sisko tahtoo humalaan
Sä lupasit, että me ei kuolla koskaan
Me ei kuolla koskaan