Kuolema

[Verse 1: SITOI]
Havaitseks hajee
Ei enää jaksa lähtee hanee
Levollisuus levittäytyy päälle maaten panee
Kivilaattalattialla rakastunut ranka
Odottaa kenen viereen isketään saveen
Se tuntuu korvien takana sulana metallina
Auki leikattuna
Ku kyllästyny yhtyy yksinäisyytee yhä uudelleen
Yhä suudellen sitä
Itsesiittoinen individualismi
Itseriittoisesti yksin
Pidetään itseäkin itsepäisest itsestäänselvyytenä
Vaikka yhtenä ihmismassa liukus
Liikkus itse kasvottomanaki yhtenä
Ei oo niin vakavaa
Et lopulta peitetään lakanaan
Kun peitellään kuitenkin loputtomasti häiriöitä signaalissa
Siks kai yrität pyörittää lukita ees jotain
Kunnes kuolema kukittaa

[Chorus: SITOI]
Sanoit et toivottavasti mennään saattohoitoon asti
Kavutessaan taksiin saatil horjuu hoidettavaksi
Ohut onni observoitavaksi
Ja ongelmia ohimoilla
Kylmän kalmalla lattialla
Yksin kaksin
Painutaan partikkeleiksi eikä pelätä
Ettei huomenna huomenta

[Verse 2: Pesso]
Kaikki aina kuolemanvakavaa
Miks me edes jutellaan
Jutellaan
Ei kai se kuolema niin vakavaa oo
Tulee jos nyt tuleekaan
Kuka miettii tulevaa
Mä oon aina ollu sitä mieltä etten jaksa oikeen pelätä
Eikä elää vaan mielessä toinen elämä
Oon liian väsyny miettimään että jos ei herätä

(Sanoit et toivottavasti)
(Mennään saattohoitoon asti)
(Mennään kunnes kuolema koittaa)
(Kuolema koittaa)

[Outro: Pesso]
Sanoit et toivottavasti
Mennään saattohoitoon asti
Mennään kunnes kuolema koittaa
Kuolema koittaa
Sanoit et toivottavasti
Mennään saattohoitoon asti
Mennään kunnes kuolema koittaa
Kuolema koittaa
Sanoit et toivottavasti
Mennään saattohoitoon asti
Mennään kunnes kuolema koittaa
Kuolema koittaa