Kosketus

Tyhjään tauluun hän kirjoittaa
Karvaisin käsin sairasta tarinaa
Pienen kehon lämmön tuntee, se kiihottaa
Ei kuule kuinka pieni sydän siruiksi hajoaa

Kukista ja mehiläisistä on turha selostaa
Tää on totista totta, tää ei tarvi tulkintaa
Ja yö ei pelasta painajaiselta, yö ei lohduta
Ei iskältä piilota
Vaimeat askeleet yläkertaan johtavat
Taas lastenhuoneen seinät uhkaaviksi tummuvat

Kukista ja mehiläisistä on turha sepustaa
Tää on totista totta, tää ei tarvi tulkintaa
Öinen maailma syvään huokaa sulkee silmänsä häpeissään
Tuskien talo peittyy varjoon pimeään
Öinen maailma syvään huokaa sulkee silmänsä häpeissään
Tuskien talo peittyy varjoon pimeään

Aamiainen alakerrassa odottaa
Katse silmiin raukeisiin, se alkaa kuvottaa
Pienet sormet palmikkoa näpertää
Olo on niin saastainen kun iso käsi päätä silittää

Kukista ja mehiläisistä on turha selostaa
Tää on totista totta, tää ei tarvi tulkintaa
Öinen maailma syvään huokaa sulkee silmänsä häpeissään
Tuskien talo peittyy varjoon pimeään
Öinen maailma syvään huokaa sulkee silmänsä häpeissään
Tuskien talo peittyy varjoon pimeään, pimeään, pimeään