Kirje itselleni

Sain kirjeen itseltäni
Joskus pienenä sen tein
Sen olin kätkenyt aarrearkkuun, jonka ullakolle vein
Kysyin siinä itseltäni, minkä tien mä valitsen
Elänkö tärkeät hetket huomaten ja oonko onnellinen
Ei elämä kai koskaan valu hukkaan, vaikkei paljastaisikaan se tarkoitustaan
Ja vaikka painolastin saan, sen aion kullaksi muuttaa
Ei elämä kai koskaan valu hukkaan
Vaikkei suuret suunnitelmat toteudukkaan
Sillä voinhan milloin vaan, mun elämänkirjaa uudestaan, mä kirjoittaa
Vierellään valvon, isän kättä kosketan. Ja vaikka kuinka teen tai tahdon, nään elämänsä
Hiipuvan
Kaikki toiveet ja haaveet, jotka nyt jo jäädä saa
Sytyttivät minussa liekin, joka nyt roihuaa
Ei elämä kai koskaan valu hukkaan
Vaikkei paljastaisikaan se tarkoitustaan
Ja vaikka painolastin saan, sen aion kullaksi muuttaa
Ei elämä kai koskaan valu hukkaan
Vaikkei suuret suunnitelmat toteudukkaan
Sillä voinhan milloin vaan, mun elämänkirjaa uudestaan, mä kirjoittaa. Ei elämä kai
Koskaan valu hukkaan
Vaikkei paljastaisikaan se tarkoitustaan
Ja vaikka painolastin saan, sen aion kullaksi muuttaa
Ei elämä kai koskaan valu hukkaan
Vaikkei suuret suunnitelmat toteudukkaan
Sillä voinhan milloin vaan, mun elämänkirjaa uudestaan, mä kirjoittaa