Kanssasi kahleisiin

Tänä iltana aurinko painavana lähellä maata
Talon katolla viiri on vääntynyt kuumissaan
Minä yhtäkään hetkeä tuhlata en enää saata
Lipun valkoisen nostan, kun sota on valloillaan

Armahda mua vielä kerran
Tän elinkautisen verran
Kanssasi kärsisin jos vielä tahdot niin

Armahda mua vielä kerran
Oppinut oon jo sen verran:
Et vapaus on päätyä kanssasi kahleisiin

Häntä välissä koipien päiviä noita mä mietin
Mitä vapaudeks luulin mä seurasin eksyksiin
Nyt kun syviä syksyjä luotasi poissa jo vietin
Olen väsynyt ikävään, pettynyt turhuuksiin

Armahda mua vielä kerran
Tän elinkautisen verran
Kanssasi kärsisin jos vielä tahdot niin

Armahda mua vielä kerran
Tän elinkautisen verran
Kanssasi kärsisin jos vielä tahdot niin