Jumalten usva

Kuu auringolta taivaan varastaa
Horisontti punertaa
Olen valmis savuiseen yöilmaan astumaan
Maa nukkuu unta kaiken peittävää
Tänä yönä selviää
Salaisuudet jotka maailmankaikkeudenkin avaavat
Huumaa, joka siivillensä nostaa lentämään
Kuumaa elinvoimaa sekoittaen pään

Tunnen sielussani, tunnen suonissani, nousun usvan jumalten
Mielessäni huuto ikuisuuden, äärettömän villin vapauden
Ympärilläni yön verhoaa tuo usva, usva jumalten
Hiipii tajuntaani lailla tuhansien muistojen
Muinoin usvan mukaan kadonneiden

Saan maistaa hetken verran elämää
Jota kaikki eivät nää
Josta menneet polvet lapsillensa kertoivat
Näen menneen, tulevan ja nykyisen
Kuljen halki aikojen
Sotureiden tiedän samaa tietä ammoin matkanneen
Huumaa joka sisälläni kytee hehkuaan
Kuumaa tulta joka syttyy polttamaan

Tunnen sielussani, tunnen suonissani, nousun usvan jumalten
Mielessäni huuto ikuisuuden, äärettömän villin vapauden
Ympärilläni yön verhoaa tuo usva, usva jumalten
Hiipii tajuntaani lailla tuhansien muistojen
Muinoin usvan mukaan kadonneiden

Aamun valjetessa, päivän noustessa
Väistyy usva, taika katoaa
Silmin punertavin, käsin tärisevin
Kohtaamme taas tulevaa

En enää sielussani, en enää suonissani, tunne usvaa jumalten
Ei kuulu huuto ikuisuuden, äärettömän villin vapauden
Joskus öitä verhosi tuo usva, usva jumalten
Se hiipi tajuntaani lailla tuhansien muistojen
Juuri usvan mukaan kadonneiden