Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
Johanna Kurkela
On kaupunki aivan hiljainen
Unen rauha peittää sen
Myös valon viimeisen ikkunan
Näit äsken sammuvan
Kai kaupungin onni ehyt on
Uni tyyni, murheeton
Ja rauhattominkin mieli kai
Unessa rauhan sai
Moni unesta aamuun aukeavaan
Ei tahtoisi noustakaan
Käy yli voimien toisten työ
Ja ilon lamaan lyö
Moni tuhoa pelkää mielessään
Moni eksyy yksinään
On turha huutaa, on mykkä suu
Ja toivo luhistuu
Vaan yössä kaupungin kulkevan
Näet taakkojen kantajan
Kuka on hän?
Sen kyllä tietää saat
Jos matkan kanssaan jaat
Kuka on hän?
Sen kyllä tietää saat
Jos matkan kanssaan jaat