Hän, jolla ei ole mitään

Mä lähdin liikkeelle
Siitä paikasta
Josta en haluu puhua
Oon ainoo valkonaama
Tässä bussissa
Mut mua ei pelota

En oo ennakkoluuloinen
Joskus siitä kärsii, näytit mulle sen

Vaikken siitä puheesta
Mitään ymmärrä
Oon silti kärryillä
Tol tyypillä on huolia
Toinen ehkä lohduttaa
Sanoo
Ettei tartte stressata:
ˮMe ollaan ihan kohta kotonaˮ

Voi kun se oiskin noin yksinkertaista

Mul ei oo enää kotia
Mul ei oo enää kotia
Mul ei oo enää kotia

Meil oli tietynlaista onnea
Ja jonkinlainen tulevaisuus
Mut se meni jo
Nyt käyn päättäreillä tapaamassa pikkuvaimoja
Joiden äijät ovat duunissa kaiken aikansa

Oisko mulla syytä juhlia
Vai onko tätä olla pohjalla?
Mut en oo tuntenu kipua tänä kahtena vuotena

Kun oon ollu susta erossa

Mul ei oo enää kotia
Mul ei oo enää kotia
Mul ei oo enää kotia
Mul ei oo enää kotia
Mul ei oo enää kotia
Mul ei oo enää kotia
Mul ei oo enää kotia