Eskapisti

[Säkeistö]
Tää huone tuntuu pieneltä ku maataan kaksistaan
Valvon ja kuulen sun hengityksen, rintaa ahdistaa
Ilma keuhkois stoppaa puolivälii
Mut tiiän et se on vaan mun päässä, ei täs tarvii ketää hätii
Muistuu mielee runonsäkeet
Kaks ovee, uneen ja kuolemaan, kelaan kuinka joku pystyy näkee
Nii hyvin mikä ihmist vaivaa
Ku hoitajat ja lääkärit aina liian syvältä koittaa kaivaa
Murrun vastaanotol, kerron et matka ei taitu
Mua kuuntelee se kulkija joka tien sivuun ei vaivu
Houkuttelee jatkaa väsynyttä, sitoo arpia
Mut kaipaan tien viereen lepää niinku sielu Sarkian
Ku ei jaksa enää, sillo haluu vaan kotii
Oikeeseen kotiin mis on lämmintä ja tutut nurkat
Mihin ei kuulu läpi maailman äänten kumu turha
Oman lukunurkan mis voi surun purkaa
Mua vaivaa eilinen ja ahdistaa avaruus
Ku kysytään syitä, mul on vaa vieraat sanat suus
Ja niistä tehään diagnoosia
Annetaan lääkkeitä, nii et mun puhe on pian soosia
Ainoo mitä pyysin on armoa
Jotain pientä antaan unta, ettei tarviis väijyy varjoja
Ei perustu vеrenperintöön tai liikaan kupin kaatoon
Helppo sеlitys on vaikein, tälläne mä vaan oon
Mä pidän pehmeest valost
Ja myöhäisiltapäivän keltasest taivaast, jota vasten ääriviivat katos
Mä pidän pienist jutuist, joihin voi uppoutua
Ja avata niille kanavat hälys tukkoutuvat
Nään ihmisten menevän eikä mun ymmärrys yllä nyt
Kertoo miks hiljaseen kiitollisuuteen ne kyllästyy
Mä piiloudun ja maailma pysähtyy

[Kertosäe 1]
Mä oon eskapisti
Pakenen maailmast kotini pienimpään nurkkaan
Mut en mä stressaa siksi
Et pelkäisin kuolemaa, pelkäisin kipuu
Mä haluun vaan pysyy piilos, ku kuvat mun editse lipuu
Ne vaan lipuu, ja mä rauhotun, viilenen
Lämpimässä sekasorto siirtyy sivuu
Ja mun ympärillä maailma pienenee
Ja lapsensa takas kohti kotia viettelee

[Kertosäe 2]
Mä oon eskapisti
Pakenen ihmisten silmien alta kotiini
Mut en mä stressaa siksi
Et pelkäisin arvosteluu, pelkäisin sanoja
Mut jokin tääl mua uhkaa ja saa mut armoo anomaan
Saa mut anomaan
Mut mä löydän rauhan sieltä mis mä pystyn itteni kadottaan
Terävilt katseilta, käskevilt ääniltä
Mä oon vaan eskapisti, en pyydä sääliä

[Välisoitto]

[Kertosäe 1]
Mä oon eskapisti
Pakenen maailmast kotini pienimpään nurkkaan
Mut en mä stressaa siksi
Et pelkäisin kuolemaa, pelkäisin kipuu
Mä haluun vaan pysyy piilos, ku kuvat mun editse lipuu
Ne vaan lipuu, ja mä rauhotun, viilenen
Lämpimässä sekasorto siirtyy sivuu
Ja mun ympärillä maailma pienenee
Ja lapsensa takas kohti kotia viettelee