Epätoivon esseet

YH-äiti heittää kiven vedenpinta rikkoutuu. Rannikolla tuulee aina paitsi tänään tuule ei
Katseessaan on vihan siemen kohta puuksi kasvavan
Jantteri on tehnyt keon likaisista vaatteista
Ajatus ei juokse vaikka syytä ois ja huomenna maisemointi ontuu, yhä tulevan siis tarkoitan
Tyttö niin kuin luinen säkki hyppää uimahallissa. Epätoivon esseet ovat hiljaisia ja hartaita
Painuessaan pohjaan näkee jalkansa ja kuplia. Epätoivon esseet ovat jäätyneitä lintuja

Poliitikko löytyi takaa auton ratin aamulla
Turvavöihin kiinnittynyt nainen jonka kasvoilla kauhu jähmettynyt pelästytti auttajan
Epätoivon esseet ovat kirjoitusta saatanan

Kaupunki on hunnutettu sumun alla seisahdun, keskustassa yhdet valot vilkuttavat itsekseen
Olen täällä missä vietin lapsuuden ja nuoruutta. Epätoivon esseet ovat rukouksia ja psalmeja

Kaupunki on saattohoitopotilas mä retkahdan, polvilleni menneeseen ja aika piirtää ympyrän
Olen täällä missä vietin lapsuuden ja nuoruutta. Epätoivon esseet ovat usein puolivalmiita
Epätoivon esseet ovat kauneudessaan kainoja

Valtakunnan boheemi sai oudon sairaskohtauksen, kiidätettiin lasarettiin pistettiin se leikaten
Toipuvasta sankarista lehtikuvaa saatu ei

Kieltämättä hiljaista on niin kuin ennen myrskyä
Kolmen naisen seurueesta yksi jättää jälkensä kusemalla hankeen johon koittaa tehdä sydämen
Epätoivon esseet ovat vivahteessa keltaisen

Kaupunki on hunnutettu sumun alla seisahdun, keskustassa yhdet valot vilkuttavat itsekseen
Olen täällä missä vietin lapsuuden ja nuoruutta. Epätoivon esseet ovat rukouksia ja psalmeja

Kaupunki on saattohoitopotilas mä retkahdan, polvilleni menneeseen ja aika piirtää ympyrän
Olen täällä missä vietin lapsuuden ja nuoruutta. Epätoivon esseet ovat usein puolivalmiita
Epätoivon esseet ovat kauneudessaan kainoja