Aina ku Aira (Vain elämää kausi 9)

Ikusesti vanha sielu, joskus iso Suomes
Vaik mun nimen kotikylän öissä usein kuulee
Ku tietoo jo pienenä et unelmat on tosia
Mut niiden takii joutuu sielun sulkee rasiaan
Ja hukata se avain ettei sisältöö voi talloo
Ku muiden takii en tääl ammu kuulaa kalloon
Sä voit kirjottaa must Jodeliin ku mä sammun vessaan
Ku itteeni muutenkin tääl hengiltä stressaan

Ku mullon paha olla palaan siihen päivään nurmikolla
Ku maailma oli meille avoinna
Eikä mitattu menestystä, rakkauden saantii
Tai kuka on teflonii tai kuka särkyy asfalttiin
Kiitos sille, joka ajan tahditti
Et sain pitkään elää vapaan, niinku halusinki
Ja täällä me ollaan ja tanssitaan niin
Oon tääl aina
Aina ku Aira Samulin

Elämä alkaa niin, hitaasti
Ettei edes huomaa sen kuluvan
Elämä alkaa niin, hitaasti
Sun rajallisuuden mä tajuan

Ja me luvattiin olla nuoria aina
Nuoria aina, aina
Olla nuoria aina, nuoria aina
Aina, ku Aira

Paikoittain, elämä, se pistää palasiksi
Mut kokoon itteni yhtä nopeesti ku hajosinki
Miten kivust päästää irti ku siit tulee elämäntapa
Mul on syy miks en jää sänkyyni makaan
Laitan sut kysyy iteltäs miks haluut rakastaa mua
Mä en haluu tietää tätä elämää ilman sua
Kristallipallossa me kasvetaan aikuisiksi
Tuijotetaan pilvenpiirtäjii New Yorkis

Ehkä lastenvaunut käytössä siis ei kriisei huolen häivää
Ja tuijotetaan sitä tyyppi siel joka päivä
Ku tavataan se ekan kerran sil on silmät, niinku sul on
Luonne niinku mulla lopputulosta ei voi kuvitella
Haluun laulaa niin kovaa et kuurotkin kuulee
Ja muuttaa maailmaa vaik jotku hulluks mua luulee
Ja täällä me ollaan ja tanssitaan niin
Oon tääl aina ku Aira Samulin

Elämä alkaa niin, hitaasti
Ettei edes huomaa sen kuluvan
Elämä alkaa niin, hitaasti
Sun rajallisuuden mä tajuan

Ja me luvattiin olla nuoria aina
Nuoria aina, aina
Olla nuoria aina, nuoria aina
Aina, ku Aira