Aikakone

Mieleni syövereihin uppouduin täysin, ku dimetyylitryptamiinin avulla aivotoimintani räjäytin
Tajuntaani mustaa jälleen valkoseksi maalataan, polttamalla jumalani synkän sisäistä saatanaa
Seinil kelloi satoja, joist kaikki eri ajassa, piilos läpinäkyvien peilien takana
Lakkaamatta neulat hakkaa ympäri ympyrän, kunnes tunnen piikkityksen sykkeeseeni yhtyvän
Tutustun huputettuihin viikatemiehiin ja pyöveleihin, kävelen eteenpäin takaperin unissani öisin
Kuljen pitkin pimeimpii metsiä, itseäni ympäröiväst pimeydest etsimäs Päässäni syntyvä setti on aina vitun synkkää psyykkistä kuvottavaa tekstiä
Jos jostain syyst jatkos pitää matkustaa ajassa, teen sen palavas audis pahuuden kiertoradalla
Viisareilla viiltelen auki valtimoita, ja suonistani vuotavat veden pisarat muodostaa lammikoita

Mä en valvo ilman kamaa, notkun usein valveunis, vaikken pysäytä tät rataa pyörimäst vaik tarve tulis
Oon pienes kiertees, menny sujuvasti alamäkeen, ai mitä vittuu mä teen? Eläny tulevaisuuttani etukäteen
Ja ovet on lukossa, väylät on tukossa, pää epäkunnossa, ongelmii tulossa
Kehossa toiminnan kärsineen puutosta, pakottaa etsimään jotaki muutosta
Oon sairas, se käy usein mieles, ketä noi on ketkä istuu mun vieres Saan terapiaa luonnost, sienest, tai vaikka lapust piilotettuna kieles Hetkes pää tulvii fraktaalisista vastaantulijoist, irtaudun kehosta, tunnen et vaan aika suli pois
Tajunnan laajetes mä syöksyn synteettiseen uneen, hallusinogeenin luoman matkan aistieni lumeen
Hiekka tiimalasis valuu lama-ajas juostaa, taas avasin portin
Tällast elän miehuuskokeessa ja huoskaa
Ja ego katoo paikalt, minäkuva hajoo monii osii, kellos ei oo viisareita, tunnen palanneeni kotiin