Aaveratsastajat

Kun eräs vanha cowboy kerran kulki ratsuineen
Ja illan tullen saapui päälle vuoren harjanteen
Niin karjalauman hirmuisen hän näkee kulkevan
Siel läpi synkkäin pilvien ja yli taivahan

Tuo karjalauma kulkuansa jatkaa mylvien
Sen hengitys on polttava ja vauhti hirmuinen
Ja uuden ihmeen taivahalla silloin nähdä voi
Siel cowboyjoukko ratsastaa ja laulu hurja soi
Jipi-jai-jee, jipi-jai-joo
Aaveet taivahan
Jipi-jai-jee, jipi-jai-joo
Aaveet taivahan

On ratsastajat väsyneet ja ratsut läähättää
Vaan silti ykskään joukosta ei taaemmaksi jää
He karjalaumaa koettavat kilvan tavoittaa
Mut ponnistukset turhaa on: he eivät kiinni saa

Ja taivahalta silloin eräs ääni huudahtaa
Sä cowboy käänny tieltäsi, et sitä jatkaa saa
Tai paholaisen karjalaumaa joudut ajamaan
Kun kerran päättyy elonties ja joudut manalaan
Jipi-jai-jee, jipi-jai-joo
Aaveet taivahan
Aaveet taivahan
Aaveet taivahan