Aaveet

Ei kuolleena kuopattu mut silti kylmä vivahde
Muistojen välähdykset vetää kananlihalle
Mä seison pihamaalla lumiukon seurana
Mut valua ja muita viemärin reunalta

Yritän parhaani pitää hengen mielessä
Tunteeni uudistaa pitämällä kielestä
Jumitan sävyjä aina vaan uudelleen
Pienet asiat löytyy uudestaan kuunnellen
Muotoa muunnellen, ajan hampaan uhrina
Huijaa mut seuraansa katumuksen ruhtinas
Ja kuiskaa korvaan "mitä sinä muuttaisit?"
Vastaan "aika ei väistä vaikka kuinka tuuttaisi"
Yritän vaan selvitä perille, raottaa verhon takaa esille

Maa katoo alta ja jostain mä putosin
Mitä mä just unohdin?
Merkitys ajassa, jotain minkä tuntee
Aaveiden syntykehä, kaikki kulkee

Mihin se meni? mikä se on?

Tää piti muistaa mut mielessä se haalistuu
Muistan selvästi, enää on vaan aavistus

Mihin se meni? mikä se on?

Annan mieleni laukata mut se karkaa käsistä
Sormieni välistä ja nyt on myöhästä
Koitan hätistää kuvaa siitä nätistä
Muista et se valehtelee
Varo syömästä syöttiä koukkuineen päivineen
Voit varmaan kuvitella miten häiritsee
Miten hetkes on kaikki
Ja kaikki pystyisin vaihtamaan hetkeen

Oon seurannu aaveitani ja tullu maaliin
Kattoon ku haaveitani murskataan haaviin
Kaltereiden takana joku raapii
Mistä tiedän et missä se vaanii
Voiko kärsiä tarpeeks, että saa pyytämättä anteeks
Järki pyytää, eteenpäin ja unohda
Mut miten tän voi kumota?

Merkitys ajassa, jotain minkä tuntee
Aaveiden syntykehä, kaikki kulkee

Anna mun nukkuu, päästä mut vapaaks

Tahdon unohtaa mut jossain se kolkuttaa
Mieltä horjuttaa, laittaa mut ontumaan

Anna mun nukkuu, jätä mut rauhaan

Merkitys ajassa ja sen tuntee
Aaveiden syntykehä, kaikki kulkee

Yrität unohtaa mut se ei vaan haalistu
Se jää elämään, mullon siitä aavistus
En pysty unohtaan, jossain ne kolkuttaa
Mieltä horjuttaa, laittaa ontumaan
Teko, toive, muisto, menetyskin

Sä et oo ikinä yksin