Olin itekki vähä omituinen lapsi
Ja muutun tästä vartmasti omituisemmaksi
Mua kiusattiin, siks elin mielikuvitusmaailmassa
Ja sain kuulla siitä vielä lukiossa
No yhes vaihees olin sitte niis tiiätkö "piireissä"
Ku lensin niistä ulos niin yritin monta vuotta takas päästä
Onneks löysin mun oikeet ystävät ja niissä piireissä
Ne puhu meistä et: "Eiks ne oo niitä?"
No kai se tarkotti sitä ettei oltu samanlaisii
Ei pelattu jalkapalloo vaan skeitattiin
Ei luettu koulukirjoi vaan leffoi tehtii, ja soitettii
Jotai omituista rytmimusiikkii
Kuule, maailma on aika pieni vielä koulussa
Vielä ylioppilasjuhlis luokan priimuksen pitämässä puheessa
Sun elämäs ei oo vielä lopussa, se on vasta alkamassa
Kertosäe:
Hei hei hiljainen poika
Sä et oo sen huonompi jätkä ku muutkaan
Hei älä kuuntele noita, jotka sulle kadulla kaikkee huutaa
Hei hei hei ujo tyttö, sä et oo sen huonompi likka ku muutkaan
Hei älä kuuntele noita jotka sulle kadulla kaikkee huutaa
Kyllä lapsi voi olla lapselle julma
Ja siinä hommas piilee semmonen pulma
Ettei vanhemmat nää mitä koulun pihal tapahtuu
Eikä välttämättä huomaa jos lapsi suruun hukkuu
Mut voin antaa yehn helpottavan tiedon:
Joku päivä koko tolle kuviolle naurat. Sen vannon
Kautta kiven ja kannon, sen vannon