Kalastaja Mattson

[Verse 1:]
Suomenlahden kaunein saari, postikorttikuva
Uljaana sen kallio on rantaan heijastuva
Runsas rannan rakkolevä, jonka alta hauen evä
Vikkelästi vieheen perään joskus välkähtää
Missä tämä paikka on, niin moni multa kysyy
Jossakin, ja salassa se toivon mukaan pysyy
Joskus painajaiseen herään, rannalla mä saaren erään
Tapaamassa äsken olin vanhaa ystävää

[Verse 2:]
Taannoin tuli niemen kärkeen joukko urakoimaan
Huutelivat, että siirrytäänkin ydinvoimaan
Veden yli vastas Mattson, hetkinen mä verkot katson
Parin silakan vain näki verkkoon tarttuneen
Ennen syötiin Mattsonilla useasti lohta
Laatikkoon ei edes silakoita riitä kohta
Ensin piirsi insinööri, tuohon pannaan sontarööri
Mutta Mattson kalasti kuin ennen edelleen

[Verse 3:]
Mattsonhan ei masentunut vastoinkäymisistä
Aina riittää saaristossa jotain tekemistä
Kalaa söi hän jatkuvasti ydinvoiman tuloon asti
Eikä lopettanut sitä ees sen jälkeenkään
Iltaisin voi akkunasta pienen saaritalon
Nähdä kajastavan kovin merkillisen valon
Outo vihreä on hohde, Mattson myrkytyksen kohde
Kulkee siellä Suomen suviyössä yksinään