Antti Lehtinen, Terhi Kokkonen, Tommi Saarikivi ja Joel Melasniemi kävivät ensimmäiset keskustelut uuden yhtyeen perustamisesta alkutalvesta 2000, kun Ultra Bran lopettamisesta oli päätetty.

Porvoon Karillo-studiossa käytiin jo Ultra Bran olemassaolon aikana pariin otteeseen, ja studiosta muodostui nopeasti SMG:n henkinen kotipesä, yhtyeen nimikin keksittiin yläkerran mökkikeittiössä nukkumaanmentäessä.

Levytyssopimus solmittiin BMG:n kanssa, ja tammikuussa 2002 ilmestyi debyyttisingle “Kun tuuli oli viilee”. Jo keväällä valmiiksi hiottu debyyttialbumi “Onnelliset kohtaa” ilmestyi 06. 09. 2002 mennen suoraan albumilistan ykköseksi. Pohjatyötä julkaisulle antoivat muutamat kevätkaudella 2002 tehdyt keikat, mutta erityisesti huolellisesti nuohottu festivaalikesä, sekä singlet “Tällaisena kesäyönä” ja “Minne katosi päivät”. Levy myi ennen joulua kultaan oikeuttavat 15000 kappaletta. Loppuvuonna julkaistaan myös “Ei mun oo hyvä olla yksin”-single.

Vuoden 2003 alussa basson varteen astui Anssi Växby (Tommi Saarikiven keskittyessä opintojensa loppuunsaattamiseen sekä perhe-ja työelämään) Mikko Kososen tilalle kiertuekitaristiksi vakiintui jokapaikanhöylä Kyösti Salokorpi.

SMG julkaisi keväällä uuden “Letitä tukkani”-singlen, joka lopulta jäi ilman emoalbumia. Kakkosalbumilta “Nimikirjaimet” (2004) julkaistiin singlet “100 km Ouluun”, “Säälittävä syksy” ja “Huomisen sää” – ilman singlejulkaisua nousi YleQ:n listakärkeen “Talvipuutarhaan” -kappale, joka edusti SMG:lle uudentyyppistä akustisempaa ilmaisua.

Tätä ilmaisua hiottiin kahdella akustisella minirundilla, syksyllä 2004 sekä keväällä 2005. Tämän jälkeen Scandinavian Music Group vetäytyi kokonaan lavoilta työskennelläkseen kolmannen albuminsa parissa. Kiertuekitaristi ja yhtyeen epävirallinen viides jäsen Salokorpi ei lähtenyt keikkatauolle vaan jäi tuottamaan levyä. Koko levytysprosessia ryhtyi taltioimaan pitkäksi dokumentiksi Tuotantoyhtiö 03, ohjaajana Arto Tuohimaa.

“Hölmö rakkaus ylpeä sydän” julkaistiin loistavin arvosteluin 1. maaliskuuta 2006 viettäen kuukauden top 10:ssä.
Ennakkosingle “Valmis” sai levynjulkaisun alla seuraa “Hölmöstä rakkaudesta”, josta tuli kevään 2006 suuria hittejä.

Keväällä 2007 “Hölmö rakkaus”-kappale koki uuden elämän “Kaikki kunnossa”- TV-sarjan tarttuvana tunnussävelmänä – mutta uutta materiaalia tarjoiltiin jo “Vieläkö soitan banjoa?”-singlen ja videon muodossa kesällä 2007.

Syksyllä 2007 ilmestyi “Missä olet Laila?” – albumi, joka määritteli Scandinavian Music Groupin soundin uudestaan: Livekokoonpanossa vaikuttaneet pedal steel -kitaristi Miikka Paatelainen sekä harmonioita laulava Paapu Kokkonen kuuluivat kokonaisuudessa vahvasti, ja stadion-elkeet hylännyt yhtye palkittiin kultalevyllä. Kriitikot halki Suomenniemen ylistivät Lailaa, ja seuranneet kiertueet olivat loppuunmyytyjä. Sekä Kyösti Salokorpea, että Miikka Paatelaista ja Paapu Kokkosta aletaan sen kummemmitta seremonioitta pitämään yhtyeen vakikokoonpanoon kuuluvina.

“Palatkaa Pariisiin!”, syksystä 2008 asti hiottu jatkaja Lailalle, julkaistiin ylistävin arvioin 1. huhtikuuta 2009. Siltä julkaistiin singlet “Näin minä vihellän matkallani” ja “Casablanca” – ja keikkapaikat täyttyivät entiseen tahtiin. “Palatkaa Pariisiin!” valittiin muun ylistyksen ohessa myös Teosto-palkinnon saajaehdokkaaksi.

Vuonna 2009 syksyllä SMG uudelleenkirjoitti historiansa yksiin cd-kansiin kokoelmalla “Näin minä vihellän matkallani”. Vanhoista hiteistä uuden semiakustisen ja keikkaversioita muistuttavan kantrikäsittelyn saivat “Minne katosi päivät” ja “100 km Ouluun”. Ensipainoksen bonus-CD:lle koottiin harvinaisuuksia: Mm. coverit Dingon “Levottomasta tuhkimosta” ja Tehosekoittimen “Kaikista nuorista tyypeistä”.

Syksyn toinen savotta oli “Onnen laulut”-kokoelma, jonka tiimoilta SMG säesti kirjavaa artistikatrasta Puppa J:stä Chisun ja Lauri Tähkän kautta Paula Koivuniemeen sekä Olavi Uusivirtaan. Terhi Kokkonen duetoi Kauko Röyhkän kanssa Dave Lindholm -klassikon “Pieni ja hento ote”.

2010 oli keikkaperiodeiltaan repaleinen yhtyeen keskittyessä lisääntymisen nautintoihin. Marraskuussa ilmestyi kuitenkin Ipanapa 3 -levy, jolle SMG osallistui uransa ensimmäisellä lastenlaululla – niinkuin elämäntilanteisiin sopivaa on.

Huhtikuussa 2011, neljän lapsen lisääntymisperiodin jälkeen, SMG julkaisi kuudennen studioalbuminsa nimeltään “Manner”, joka nousi albumilistan ykköseksi yhtyeen ensimmäisenä levynä “Onnelliset kohtaa”-debyytin jälkeen. Tekoprosessiltaan improvisatorisemmalta kokonaisuudelta julkaistiin ennakkosinglenä eeppinen blues “Hautojen yli”, ja varsinaisena paraatisinglenä “Kaunis Marjaana”, joka vei yhtyeen perinneinstrumenttifetissisen kehityksen huippuunsa. Kolmas single “Omenankukan terälehtiä” esitteli lisää levyn bluesahtavaa, jopa vauhdikkaan humoristista laitaa.

Yli kahden vuoden keikkaperiodien, keikkataukojen ja tulevaisuudensuunnitelmien kypsyttelyn jälkeen SMG sulkeutui studioon ja palasi jälleen uudella soundilla: 14.6. julkaistu single “Balladi 1” nykii sähköisenä ja tummana. Sen videon on ohjannut, käsikirjoittanut, leikannut ja kuvannut Terhi Kokkonen ja Joel Melasniemi.